TUTTI – KYLLÄ VAI EI?
Nyt kun tämä meidän mini on yhdeksän kuukauden ikäinen, ollaan tultu tilanteeseen jossa hän on oikeastaan itse vieroittanut itsensä puolivahingossa tutista. Oikeastaan meillä ei ole tuttia syöty enää pariin kuukauteen. Tämänkin asian suhteen meidän lapset ovat olleet keskenään hyvinkin erilaisia.. Mitä tuttiin ja tutin syömiseen tulee, millä on kokemusta kolmesta varsin erilaisesta vauvasta.
Lue myös: VAUVAN TARVIKKEET – MITÄ MEILTÄ LÖYTYY JA MITÄ AIOMME HANKKIA? & VAUVAVUODEN TÄRKEIMMÄT HANKINNAT – OSTA NÄMÄ TOP3 TARVIKETTA!
Tutti – miksi antaa vauvalle tutti?
Tuntuu että tämän asian suhteen vanhemmat ovat jakautuneet varsin selkeästi ja luonnollisesti kahteen leiriin; toiset antavat vauvalleen tutin ja toiset ei. Mitä hyötyä tutista sitten on, kannattaako sitä antaa vauvalle vai pääseekö itse helpommalla kun säästyy tutista vieroittamisen vaivalta jos ei sitä tuttia anna vauvalle ollenkaan?
Muistan, kuinka jo esikoisen odotusaikana tuttien hankkiminen tuntui jollakin tapaa luonnolliselta, ja pidin oikeastaan itsestään selvänä että vauvalle tutti annetaan, ja se sitä myös automaattisesti syö. Näin yksinkertaisiahan asiat eivät kuitenkaan ole, ja jossakin vaiheessa minulle selvisi myös ettei tuttia suositella annettavan vauvalle ennen kahden viikon ikää. Meillä imetys lähti kuitenkin esikoisen kanssa aikanaan hienosti käyntiin, ja vauvan imemisen tarve tuntui olevan sen verran suuri että annoin tutin vauvalle käyttöön jo pian kotiutumisen jälkeen. Hän söi tuttia tyytyväisenä, ja se toi hänelle lohtua esimerkiksi hoitoon jäädessä. Tutista vieroitus ei kuitenkaan hänen kohdallaan ollut mikään ongelma, ja halusinkin vieroittaa hänet tutista suhteellisen varhain ettei esimerkiksi purennan kanssa tulisi ongelmia. Lopulta vieroitus tutista tehtiin vuoden iässä kertaheitolla, eikä hän suuremmin asiaa protestoinut.
Tutti voi olla parhaimmillaan pieni pelastus arkisissa tilanteissa, kuten vauvan nukahtamisessa sekä automatkoilla. Pienille vauvoille tutti helpottaa myös suurta imemisen tarvetta, ja lisäksi tutti tuo vauvalle turvaa. Lisäksi joidenkin tutkimusten mukaan tutti pienentää kätkytkuoleman riskiä. Tutin vieroittamista kuitenkin suositellaan viimeistään kahden vuoden iässä, ja jo sitä ennen käyttöä on syytä rajoittaa. Liian pitkä tai muuten liiallinen tutin käyttö voi aiheuttaa purentaongelmia, ja tästä syystä myös tutin muotoiluun on syytä kiinnittää huomiota. Anatomisesti muotoiltu litteä tutti on purennan kannalta parempi vaihtoehto kuin ehkä ulkomuodoltaan söpömpi, trendikäs pyöreä malli.
Entä jos vauva ei huoli tuttia?
Kuten sanottu, meidän esikoinen huoli tutin heti ja koko tutti-asia oli hänen kohdallaan aina vieroittamiseen asti helppo juttu. Sitten syntyi meidän keskimmäinen, joka ei ikinä huolinut tuttia. Yritimme kyllä, sillä tutin käyttö olisi voinut helpottaa esimerkiksi isän hoitovuoroja. Tutti kun olisi ollut kätevä työkalu vauvan rauhoitteluun, kun rintaa ei ollut saatavilla. Meidän keskimmäinen tuntui viihtyvän rinnalla melko paljon, ja myös rauhoittumistarkoituksessa. Silti oikeastaan ainoa tilanne, jossa tuttia olisin kaivannut hänen kanssaan oli automatkat. Meidän keskimmäinen huusi automatkoilla melko paljon, ja luulen että tutti olisi voinut auttaa häntä rauhoittumaan autossa. Muuten tutittomuus ei oikeastaan vaikuttanut meidän arkeen, ja toki säästyimme vieroittamisen vaivalta.
Kuopus puolestaan oli alkuun varsin tuttivastainen, vaikka kokeilinkin erilaisia tutteja. Vastasyntyneenä hän huoli tutin oikeastaan ainoastaan kantoliinassa tai -repussa. Parin kuukauden iässä hän kuitenkin yllättäen alkoikin huolia tutin, joka toisinaan pelasti esimerkiksi vaunulenkeillä kesken lenkin heränneen vauvan. Lisäksi tutti toi lohtua automatkoilla, mutta autoillessa tutin kanssa toki ongelmaksi muodostuu se, että kuka vauvalle nostaa pudonneen tutin kesken automatkan. Yöunille käydessä kuopuskaan ei ole koskaan liiemmin huolinut tuttia. Tästä en oikein osaa muodostaa mielipidettäni sen suhteen, onko tutittomuus yöunilla hyvä vai huono asia. Tutti voisi ehkä helpottaa vauvaa itsenäiseen rauhoittumiseen yöllä herätessä, mutta tässäkin esille voi nousta tutin katoaminen yöllä. Vauva kun ei välttämättä yöllä itse löydä pudonnutta tuttia, ja havahtuessaan tarvitsee kuitenkin vanhemman pelastamaan kadonneen tutin. Yöunilla meillä ei siis kuopuskaan ole oikeastaan koskaan syönyt tuttia, eikä hän sitä huoli juurikaan muutenkaan enää. Hän on siis käytännössä vieroittanut itse itsensä tutista kahdeksan kuukauden iässä. Tutti toki edelleen kulkee mukana esimerkiksi kauppareissuilla ja autoillessa, mutta harvemmin hän käyttää sitä rauhoittumiseen. Ehkä enemmänkin viihdyttää itse itseään tuttinauhalla, mutta sallittakoon se hänelle.
Tutista vieroittaminen – onko se niin vaikeaa?
Sitten se ainainen kysymys; onko tutista vieroittaminen hankalaa? Tutista vieroittaminen kannattaisi suositusten mukaan tehdä viimeistään kahden vuoden iässä, mutta omakohtaisen kokemuksen pohjalta voisin sano sen olevan ehkä helpompaa hieman pienemmän taaperon kanssa. Kaksivuotiaalla kun meininki voi olla jo melko uhmakasta. Toki tähän vaikuttaa moni asia, kuten lapsen tempperamentti. Lisäksi uskon että varsinkin alle vuoden ikäisenä päiväkodin aloittavalla tutti voi tuoda suurta lohtua, jolloin ei ehkä kannata yrittää luopua siitä ainakaan samaan aikaan hoidon aloituksen kanssa.
Meillä on kokemusta ainoastaan yhdestä tutista vieroittamisesta, ja se sujui kivuttomasti. Meidän esikoinen on luonteeltaan todella tempperamenttinen, ja olin ehkä varautunut siihen että tutista luopuminen olisi huomattavasti hankalampaa. Teimme vieroituksen aika nopealla aikataululla, ja oikeastaan ainut asia mikä minua huolestutti etukäteen oli unille rauhoittuminen. Esikoinen nukkui päiväunensa rattaissa, ja yöunille nukahtaminen oli aina ollut hänelle hiukan haastavaa ja tutti toi tarvittaessa lohtua. Hän ei kuitenkaan muutamaa kertaa enempää jäänyt kyselemään tutin perään vaan tyytyi kohtaloonsa. Ja tadaa, tutista vieroittaminen oli tehty. Tässä kohtaa äiti oli hieman ymmällään, tapahtuiko se todella näin helposti? Kyllä tapahtui. Mutta tämä meidän toinen tutin syöjä se vasta helppo tapaus olikin, ainakin mitä tutista vieroittamiseen tulee. Kuopus tosiaan vieroitti itse itsensä tutista. Hassua!
Voiko tutista olla jotain haittaa?
Tutti suositellaan annettavan vauvalle vasta noin kahden viikon iässä. Tämän avulla pyritään turvaamaan imetyksen käynnistyminen, kun vauva tyydyttää luontaisen imemisen tarpeensa rinnalla ja samalla imuote saa rauhassa kehittyä hyväksi. Tämän jälkeen tutin voi vauvalle antaa melko huoletta. Toki kannattaa etenkin isomman vauvan kohdalla olla tarkkana tutin käytön kanssa, ja ehkä jossain vaiheessa tarpeen mukaan rajata tuttia esimerkiksi nukahtamishetkiin tai rauhoittumiseen. Näin vauvan suu saa myös ”levätä”, ja purenta kehittyä. Etenkin pyöreästi muotoillut tutit voivat ilmeisesti pidemmässä juoksussa olla purennalle haitallisia, siinä missä vaikka nokkamukin käyttökin. Liiallista tutin syöntiä on siis syytä välttää. Muuten tutista ei tutkimusten valossa pitäisi olla haittaa, päin vastoin! Tutti auttaa vauvaa rauhoittumaan ja joidenkin lähteiden mukaan voi jopa vähentää kätkytkuoleman riskiä. Jokainen vanhempi toki tekee myös tämän asian suhteen itse valintansa, antaako vauvalle tuttia vaiko ei. Molempi parempi, tutilla sekä ilman.
