MINEA 4KK
Sofian vauva-aikana päivittelin välillä hänen kuukausittaisia kuulumisiaan, sekä kerroin hänen uusista kehitysvaiheistaan täällä blogin puolella. Minean kohdalla kaikki ei enää ole niin uutta ja ihmeellistä, joten hänen kohdallaan arkipäiväisiä juttuja on tullut päiviteltyä vähemmän. Nyt, kun sain käsiini nämä Jenna Airikaisen kanssa otetut ihanat kuvat, halusin tulla kuitenkin tekemään aivan oman postauksen Mineasta ja hänen kuulumisistaan!
Minea täyttää tänään neljä kuukautta. Nelikuukautis neuvola meillä tosin on vasta ensi viikolla. Uskomatonta, että hänen syntymästään on kulunut jo niin monta kuukautta, mutta toisaalta olen jo ehtinyt hiukan tottua siihen, että lasten kanssa aika menee todella nopeasti ja he ovat pieniä vain pienen hetken. Neljässä kuukaudessa Minea on oppinut kääntymään selältä vatsalleen, hymyilemään sekä nauramaan. Luonteeltaan hän on melko rauhallinen, ja viihtyy hyvin myös joitakin hetkiä itsekseen.
Arki Minean kanssa on alusta asti ollut mukavan tasaista. Hän nukkuu, syö, ja tarkastelee maailmaa uteliaana. Päivät koostuvat ulkoilusta ja leikkimisestä, eli ihan tavallista lapsiperhearkea. Unipätkät hänellä ovat edelleen melko lyhyitä, niinkuin täällä kerroinkin. Toisaalta se ei meidän arjessa haittaa, sillä ulkoillaan paljon ja Minea saa hyvin otettua päivän aikana sitten useammat unet kantorepussa tai vaunuissa. Yöunille hän käy illalla yhdeksän aikaan, ja yöt ovat hyvinkin vaihtelevia.
Ja kuukausi sitten päästiin aloittamaan Minean kanssa myös vauvauinti, kun kolmen kuukauden ikä tuli täyteen! Kävimme vauvauinnissa myös Sofian ollessa pieni, joten tuntui luonnolliselta käydä myös Minean kanssa. On kyllä ihanaa suunnata sunnuntaisin koko perheen voimin uimahalliin, lapset selvästi nauttivat uimisesta!
Joillakin neljän kuukauden ikä tarkoittaa myös kiinteiden ruokien aloittamista. Minean kanssa kiinteitä ei aloiteta vielä, vaikka maistatukset pian voitaisiinkin iän puolesta jo aloittaa. Hänenkin kanssaan aiomme alusta asti sormiruokailla, joten nyt odotellaan rauhassa puolen vuoden ikään jotta tarvittavat valmiudet syömiselle löytyvät. Sormiruokailu toimi Sofian vauva-aikana meidän perheessä hienosti, ja minulle on tärkeää että lapsi saa tutustua erilaisiin raaka-aineisiin, koostumuksiin ja makuihin omassa tahdissaan ja koska puolen vuoden ikäinen lapsi kykenee itse syömänä sen, minkä hän ravitsemuksellisesti kiinteitä ruokia tarvitsee, niin en koe tarpeelliseksi häntä syöttää.
Kaiken kaikkiaan arki Minean kanssa on ihanaa! Vaikka meidän arki onkin hyvin tavallista ja koostuu tutuista rutiineista, koen sen pääosin kuitenkin nautinnolliseksi. Koen olevani todella etuoikeutettu, kun olen saanut näin ihanan ja terveen lapsen ja saan seurata oman lapseni kasvua ja kehitystä.
