Kuusi vuotta sitten elämäni sai täysin uuden merkityksen, kun tämä meidän ensimmäinen pieni ihme syntyi. Hänellä on esikoisena ollut aivan oma, ainutlaatuinen roolinsa matkallani äitiyteen. Onhan hän esikoiseni, ja teki minusta äidin. Hän antoi minulle mahdollisuuden kasvaa ja oppia yhdessä hänen kanssaan.
Lue myös: NELJÄ VUOTIAS
Kun tyttäreni syntyi, koko maailmani pysähtyi hetkeksi. Oli aivan uskomatonta saada rinnalle jotain samaan aikaan niin pientä, mutta niin suurta. Rakastin häntä enemmän kuin mitään muuta maailmassa, mutta samalla tietysti tavallaan jännitti, kuinka selviäisin äidin roolista. Vaikka kaikki tuntuikin alusta asti niin luonnolliselta, hänet oli tarkoitettu meille. Opin nopeasti, että äitiys vaati kärsivällisyyttä, itsensä sivuun asettamista ja valvomistakin. Olin aivan uuden äärellä.
Ensimmäisen lapsen kanssa kaikki virstanpylväät ovat ensimmäisiä.Ensimmäiset askeleet olivat suuri hetki, ja niitä seurasivat ensimmäiset sanat. Hän opetteli puhumaan ja kertomaan tarinoita omalla tavallaan. Muistan, kuinka ennen ensimmäisiä sanoja mietin millainen ääni hänellä olisi puhuessaan. Hassu ajatus. Joka päivä oli uusi seikkailu, kun hän oppi uusia asioita maailmasta ympärillään.
Esikoinen on aina ollut luonteeltaan utelias ja energinen. Hän halusi kokea jo pienenä kaiken, maistaa uusia ruokia, ja tutkia maailmaa ympärillään. Hän rakastaa eläimiä ja luontoa. On ollut ihanaa nähdä hänen innostuksensa, kun hän löytää metsästä jotakin uutta ja ihmeellistä ja nauttii luonnosta täysillä. Hän on opettanut minulle paljon siitä, kuinka tärkeää on hidastaa ja nauttia luonnon kauneudesta.
Näiden vuosien varrella olen saanut seurata hänen oppimistaan ja kasvuaan aitiopaikalta. Hän on älykäs ja äärimmäisen utelias, aina täynnä kysymyksiä ja valmiina oppimaan uutta. Hän on myös ehdottomasti perinyt minun luonteeni; aimo annoksen tempperamenttisuutta ja päättäväisyyttä. Samalla hän on kuitenkin usein myös ajattelevainen ja valmiina auttamaan muita.
Elämä kuusivuotiaan äitinä ei ole aina ollut helppoa. Olemme kohdanneet haasteita, joita tuskin tulee jatkossakaan näin tempperamenttisen pienen ihmisen kanssa puuttumaan. Mutta samalla olen nähnyt, kuinka tyttäreni on kasvanut ja oppinut näiden haasteiden kautta. Hän on tullut itsevarmemmaksi ja oppinut ratkaisemaan ongelmia omalla tavallaan.
Kuusivuotiaan tyttären äitinä olen kiitollinen tästä matkasta, jonka olemme saaneet jakaa yhdessä. Hän on opettanut minulle niin paljon rakkaudesta, kärsivällisyydestä, ja siitä, kuinka nähdä maailma uusin silmin. Hän on tehnyt minusta äidin ja on osoittanut, kuinka syvä rakkaus vanhemman ja lapsen välillä voi olla.
Tulevaisuus on täynnä mahdollisuuksia, ja en malta odottaa että pääsen seuraamaan hänen kasvuaan ja kehitystään. Tutustumaan siihen ihmiseen, joka hänestä tulee kasvaessaan. Tiedän, että hän on ja tulee aina olemaan omanlainen, uniikkki valonlähde elämässäni. Esikoisen rooli ei varmasti aina ole helppo, mutta hän on ottanut paikkansa upeasti. Kiitos, että teit minusta äidin ja opetit minulle, kuinka olla parempi ihminen.
Kuusivuotias tyttäreni on opettanut minulle enemmän kuin mikään muu elämässäni. Hän on kasvattanut minut äidiksi, ja olen kiitollinen jokaisesta hetkestä, jonka saan jakaa hänen kanssaan. Elämä hänen rinnallaan on todella ollut seikkailua. Kiitos, että olet tehnyt elämästäni niin merkityksellisen.
