10 FAKTAA MINUSTA
Musta tuntuu, että olen viime aikoina ollut niin valtavan innoissani ja inspiroitunut ruokajutuista, että myös blogin puolella sisällöt ovat pohjautuneet vahvasti niihin. Arkisempaa menoa on toki tullut jaettua paljon Instassa, mutta toisinaan on kiva tarjota hieman katsausta siihen, että kuka täällä sisältöjen takana oikein hääräilee. Nyt halusinkin jakaa muutamia juttuja itsestäni, joita ette ehkä vielä tienneet.
10 Faktaa minusta
1. En ole koskaan liiemmin haaveillut ulkomaille matkustamisesta. Tai joo, olisihan maailmaa ihana nähdä ja ennen kaikkea näyttää lapsille. Varmasti matkustamalla pääsisi näkemään todella kauniita paikkoja, ja saisi ihania muistoja. Ehkä olen vain liian pihi käyttääkseni valtavia summia ulkomaan matkailuun? Ja etukäteen varattujen, tiettyyn ajankohtaan sidottujen matkojen sovittaminen meidän arkeen olisikin aika haastavaa. Olen elämäni aikana käynyt ainoastaan Ruotsissa, Virossa, Venäjällä sekä muutaman viikon työssäoppimisjakson verran Kanarialla. Mutta koskaan ei pidä sanoa ei koskaan – en todellakaan pidä ulkomaan matkailua pois suljettuna vaihtoehtona.
2. Rakastan hömppärealitysarjoja. Nykyisin tosin niitäkin tulee katsottua varsin vähän, tai ei oikeastaan ollenkaan. Mutta mikäli joskus telkkari tulee avattua muutenkin kuin salkkareiden katsomista varten, valitsen aina jotain kunnon ”aivot narikkaan” meininkiä tarjoavia realitysarjoja.
3. Olen luonteeltani aika tempperamenttinen. Ikä on tosin tehnyt tässä tehtävänsä, enkä enää ehkä tulistu yhtä helposti kuin nuorempana. Kyllä se tempperamentti silti edelleen minusta löytyy, eikä kannata ihmetellä keneltä meidän lapset ovat luonteensa perineet…
4. Kuulun ehdottomasti niihin tyyppeihin, jotka eivät kaipaa arkeensa taustahälinää. Oman tutkimukseni perusteella on olemassa kahdenlaisia ihmisiä; niitä, jotka avaavat heti aamulla television taustahälyksi, ja niitä jotka eivät voi sietää sitä. Kuulun jälkimmäiseen kastiin. Etenkin lasten saamisen myötä arjessa on ääntä ja hälinää ihan riittävästi, vaikka eipä meillä kotona esimerkiksi radio tai telkkari pauhannut taustalla ennen lapsiakaan.
5. Olen leikitellyt ajatuksella uuden talon rakentamisesta. Meidän koti on aivan ihana, ja juuri meidän perheelle sopiva. Silti aina välillä esimerkiksi jos törmään somessa johonkin ihanaan pohjaratkaisuun, materiaaliin tai muuhun kotiin liittyvään saatan sanoa ääneen: ”sitten kun rakennetaan uusi talo, tulee meille sitä tai tätä.”. Yksi tälläinen asia josta olen puolivitsillä haaveillut sellaisen nähdessäni on tilava ruokakomero; kuinka nerokas ratkaisu! Olen myös toisinaan miettinyt, että montako taloa pitäisi oikeasti rakentaa jotta lopputulokseen olisi todella niin tyytyväinen ettei muuttaisi yhtään mitään, ei edes pienintäkään asiaa.
6. Yksi itseäni eniten ärsyttävä asia on hidastempoiset ihmiset. Olen aika tehokas kun sille päälle satun, ja tartun sekunnissa tuumasta toimeen. Todettakoon, että aina se ei välttämättä ole hyvä asia.. Teen myös asioita mieluusti itse sen sijana, että seisoisin vieressä toimettomana katselemassa kun muut hoitavat sen puolestani. Silloinkos se tekeminen vasta hitaalta tuntuukin, jos itse on toimettomana! Enkä siis missään nimessä tarkoita, että ajattelisin itse tekeväni kaiken muita paremmin. Haluan vain olla aktiivisesti mukana.
7. Rakastan huumoria ja huumorintajuisia ihmisiä, mutta koen myös että itselläni on todella huono huumorintaju.. Siis oikeasti, todella huono.
8. Haaveilin lapsena pikkusisaruksesta, jota en tosin koskaan saanut. Oli vaikea käsittää, että mistä ihmeestä ne vanhemmat voivat olla varmoja että meidän perheeseen ei enää synny lapsia. Enkä kyllä myöskään käsittänyt, mikseivät vanhemmat vaan yksinkertaisesti voineet käydä tavaratalo Anttilasta hakemassa minulle pikkuveljeä. Kumma juttu. Ja tästä tokaisusta olen tainnut muutaman kerran kuulla elämäni varrella.
9. Minulla on tatuointi, jonka otin ammattikouluaikoina. Ikää oli tuolloin ehkä 17 vuotta? Sittemmin olen kyllä haaveillut uudesta tatuoinnista, mutta hiukan jänistänyt sen suhteen. Katsotaa, katsotaan..
10. Olen harrastanut lähes koko elämäni aktiivisesti ratsastusta, ja kilpaillutkin esteillä aluetasolla aikuisiällä. Parikymppisenä harrastus kuitenkin usean seikan summana hiukan jäi. Päällimmäisenä syynä oli ehkä se, etten kokenut resurssieni riittävän tavoitteelliseen harrastamiseen ja kilpailemiseen. Jos ei voi tehdä täysillä, miksi tehdä ollenkaan? Ehkä hiukan hölmö ajatus, jonka tunnistin myös viime vuosina haaveillessani tankotanssin aloittamista. Ajattelin pitkään, etten voi aloittaa kyseistä lajia sillä resurssit eivät valitettavasti riitä kuin ehkä yhteen viikkotuntiin, eikä meille kotiinkaan mahdu tanssitankoa. Nyt päätin kuitenkin nujertaa tuon ajatuksen, ja ensimmäinen tanssitunti on jo takana.
Opitko jotain uutta?