SYNNYTYSKERTOMUS

Synnytyskertomus on ihana tapa muistella ja käydä läpi synnytystä, ja ainakin itse on etenkin ensimmäisissä raskauksissa tullut aika ahkerasti googleteltua aiheen tiimoilta. Synnytys on aina todella yksilöllinen kokemus, ja jokainen synnytys on erilainen. Omalla kohdallani synnytykset ovat kuitenkin aina olleet positiivisia kokemuksia, ja suuremmilta komplikaatioita on vältytty. Tästä syystä olen mielelläni jakanut kokemuksiani avoimesti, ja tuonut aihetta sitä kautta näkyväksi.

Aiemmat synnytyskertomukset löydät täältä, täältä & täältä.

Laskettu aika – se oli ja meni

Kuten monesti toinkin ilmi varsinkin instagramin puolella, niin omalla kohdallani raskaus eteni jälleen yli lasketun ajan. Se ei tullut itselleni millään tavoin yllätyksenä, vaan aiemmista kokemuksista oppineena osasin olla varsin tyyni ja rauhallinen asian suhteen. Luotin siihen, että synnytys kyllä käynnistyisi luonnollisesti kunhan aika olisi oikea. Puuhastelin kotona, treenasin sen mukaan mikä hyvältä tuntui ja nautin päivittäisistä päiväunista.

Tiistaille minulle oli neuvolan puolesta varattu kätilön vastaanottoaika äitiyspoliklinikalle ihan rutiinitoimenpiteenä. Tuolloin raskausviikkoja oli 40+6. Tuntuu, että itselleni on ollut tyypillistä että synnytykset ovat lähteneet käyntiin juuri ennen tätä käyntiä. En kuitenkaan varsinaisesti pidätellyt hengitystä asian suhteen, ja näin ollen säästyin suuremmalta hermojen kiristykseltä myös tiistaiaamuna. Synnytys ei ollut käynnistynyt. Ajelin äitiyspolille, jossa otettiin käyrät ja tarkasteltiin vauvan kokoa, asentoa ja lapsiveden määrää ultraäänellä. Kaikki vaikutti olevan varsin mallikkaasti. Myös kohdunsuun tilanne tutkittiin. Kohdunsuu oli auki noin 2,5 sormelle ja pehmeä, kanavaa oli vielä hiukan jäljellä. Ensisynnyttäjänä olisin varmasti ollut tilanteesta riemuissani, sillä ainakin jonkin lähteiden mukaan synnytyksen voidaan sanoa olevan aktiivisesti käynnissä kun kohdunsuu on auki noin 4cm. Uudelleensynnyttäjänä tilanne voi kuitenkin olla toinen, ja vastaavasta tilanteesta voi mennä vielä pitkäänkin ennen kuin synnytys varsinaisesti käynnistyy. Polikäynniltä suuntasin treenille, ja olo ja mieli oli varsin hyvä. Lantio tuntui ehkä hiukan paineiselta, mutten varsinaisesti ollut tässä vaiheessa vielä toiveikas.

Treenin jälkeen tulin kotiin, ja nyt paine tuntui jo selvemmin. Lähetinkin jo miehelle töihin viestin, että ellei vauva huomiseen mennessä synny niin en liiku enää senttiäkään. Tunsin myös muutamat kevyet supistukset. Otin särkylääkettä ja keskityin puuhailemaan lasten kanssa arkisia asioita. Ulkoiltiin ja leivottiin. Illan aikana tuli satunnaisia supistuksia, ja pikkuhiljaa aloin elätellä toiveita tilanteen edistymisestä.

Synnytys käynnistyy

Menin heti lasten iltapalan jälkeen sänkyyn lepäämään, ja sainkin muutaman tunnin nukuttua ennen kuin supistukset herättivät. Tässä vaiheessa kello oli noin 22 illalla. Supistuksia alkoi tulemaan noi 20 minuutin välein, ja niiden aikana jouduin keskittymään jo hengittämiseen eikä esimerkikiksi kylkimakuulla oleminen sängyssä tuntunut enää hyvältä. Tämä on itselleni merkki siitä, että jotain todella tapahtuu.

23 aikaan illalla supistukset muuttuivat selvästi säännöllisemmiksi, ja tulivat 10 minuutin välein. Jossain vaiheessa siirryin suihkuun jumppapallon kanssa, sillä lämmin vesi ja pallolla keinuttelu ovat itselleni paras tapa yrittää rentoutua ja ottaa supistuksia vastaan. Aiemmista synnytyksistä tuttu pahoinvointi ilmaantui myös kuvioihin, ja yritinkin aina supistusten välissä juoda jottei keho pääsisi liiaksi kuivumaan. Kellottelin supistuksia puhelimella, ja yhden aikaan yöllä soitin makuuhuoneessa nukkuvan miehen hereille. Noin 20 yli 1 lähdettiin ajamaan kohti sairaalaa. Kokemuksesta ja omasta olosta tiesin, että synnytys ei ole vielä yhtä pitkällä kuin esimerkiksi viimeksi siinä vaiheessa kun suunnattiin sairaalaan.

Kahden aikaan yöllä saavuttiin sairaalaan, ja pääsin suoraan tutkittavaksi. Kohdunsuu oli tässä vaiheessa 6 senttiä auki, mutta kätilö tunsi myös niin suuren kalvorakon että totesi vesien voivan mennä käytännössä minä hetkenä hyvänsä jolloin vauva tulisi hyvinkin ripeästi perässä. Positiivisen streptokokkinäytteeni vuoksi minulle laitettiin tässä vaiheessa antibiootti tippumaan ja samalla kätilö alkoi täyttämään ammetta.

Vihdoin hän syntyy!

Pääsin ammeeseen lopulta ehkä siinä noin puoli kolmen maissa. Vesi tuntui viileältä, minkä tosin jo etukäteen tiesin. Hakeuduin itselleni siinä hetkessä luonnollisimmalta tuntuvaan asentoon, ja pyrin keskittymään hengitykseen supistusten aikana. Minua hoitanut kätilö oli todella ihana ja ammattitaitoinen. Jossain vaiheessa hän kertoi myös kutsuvansa näytteenoton paikalle laboratoriotutkimusten vuoksi, mutten tässä vaiheessa pystynyt asiaan sen enempään keskittymään vaikka muistan hiukan asiaa mielessäni ihmetelleeni sillä aiemmissa synnytyksissä verikokeita ei ole otettu. Jälkikäteen olen kuitenkin todennut, että onneksi hänellä todella oli tilanne hallussaan! Näytteenoton aikana muistan jo tunteneeni pientä ponnistamisen tarvetta, ja keho teki jo työtä hiukan itsestään. Aktiivisesti en kuitenkaan tässä vaiheessa vielä ponnistanut, ja sain kättä sen verran ammeen reunan yli kurotettua että näytteet saatiin otettua.

Heti tämän jälkeen sain kuitenkin luvan alkaa työntämään vauvaa, mikäli siltä tuntuu. Ja kyllä tosiaan tuntuikin! Ponnistaminen tuntui luonnolliselta, ja vauvan pää lähti heti rauhallisesti syntymään. Ensimmäisen kunnon ponnistuksen jälkeen kävi kuitenkin hyvin tyypillisesti, ja pää vetäytyi takaisin. Muistan naurahtaneeni tässä vaiheessa ääneen että ”sinne meni”. Ja kätilö naurahti ja totesi saman. Ehkä kahdella seuraavalla supistuksella vauvan pää kuitenkin syntyi jo, eli oli aika hiukan hengähtää. Työläin osuus oli jo takana, ja seuraavalla kevyemmällä supistuksella vauva syntyikin jo kello 3.18. Sain nostaa hänet itse vedestä rinnalle, ja tässä vaiheessa olo oli liikuttunut. Hän oli niin pieni!

Mutkia matkassa

Ammeesta siirryttiin aika nopeasti synnytyssaliin, jossa istukka syntyi. Supistukset olivat laantuneet, mutta istukan syntyminen sujui silti nopeammin ja helpommin kuin viime kerralla, eikä sen vauhdittamiseen tarvittu oksitosiinia. Itse olin hyvin viluinen ja tärisin hiukan holtittomasti, mutta sain onneksi lämpöpeiton oloa helpottamaan. Tässä vaiheessa kaikki tuntui olevan hyvin, ja sain vauvan rinnalle. Vauvan ensi-imetys sai kuitenkin aikaan aivan hirveät jälkisupistukset. Ja ne iskivät kuin salama kirkkaalta taivaalta. Sitten kaikki tuntuikin tapahtuvan kuin nopeutettuna. Vuotoa alkoi tulemaan runsaasti ja huoneeseen hälytettiin paikalle useampi kätilö. Vauva pääsi isälle ihokontaktiin, jotta pysyisi lämpimänä. Kätilöillä tuntui olevan lääkitysten ja kanyylin asennuksen kanssa kädet varsin täynnä töitä, mutta tilanne ei onneksi itsestäni tuntunut kuitenkaan varsinaisesti kaaottiselta. Myös lääkäreitä konsultoitiin, sillä vuodon kokonaismäärä oli 2,2 litraa mikä on todella runsaasti. Tässä vaiheessa oli myös todella merkittävää, että verikokeet oli otettu jo valmiiksi sillä tarvitsin kaksi yksikköä punasoluja veren menetystä tasaamaan, ja prosessi oli varsin nopea kun laboratoriokokeita ei tarvinnut enää tässä vaiheessa alkaa ottamaan. Oma olo oli todella tokkurainen ja uninen. Kohtua supistava lääke sai myös pahoinvoinnin palaamaan, ja oksentelua jatkui koko salissa olon ajan.

Vuodon hoitamisessa meni useampi tunti, ja lopulta muistan olleeni virkeänä hereillä uudelleen ehkä joskus yhdeksän maissa aamulla. Vauvan sain lopulta uudelleen viereeni hiukan sen jälkeen. Jälkikäteen tietysti hiukan harmittaa, että tietyllä tapaa ensimmäiset ihanat tunnit vauvan kanssa jäivät välistä, mutta tärkeintähän tietysti oli saada vuodon määrä sekä oma oloni stabiloitua. Pääsin lopulta siirtymään synnytyssalista osastolle hiukan ennen puolta päivää, ja ensimmäinen vuorokausi meni käytännössä nukkuessa. Olo kuitenkin koheni todella nopeasti, ja maidonnousun aiheuttamia oireita sekä jälkisupistuksia lukuunottamatta olo oli todella hyvä ja yllättävänkin energinen. Sairaalasta kotiutumisen jälkeen maidonnousun ja hormonaalisten muutosten aiheuttaman pahoinvoinnin laannuttua palautuminen on lähtenyt käyntiin todella hyvin, mistä olen todella kiitollinen.

Jäikö synnytys pelottamaan?

Synnytyksen jälkeen tilannetta käytiin läpi kätilön kanssa, ja hän kertoi hyvin selkeästi synnytyksen etenemisestä omasta näkökulmastaan. Normaalia runsaammalle vuodolle ei koskaan löytynyt mitään selkeää syytä. Kätilö myös kysyi omia ajatuksiani synnytyksestä, ja itse koen että sain tilanteessa riittävästi tukea. Tiedostan, että synnytyskokemus voi muokkaantua mielessä vielä pitkään itse synnytyksen jälkeen, mutta ainakin tällä hetkellä olen hyvin levollisin mielin asian suhteen. Kokemus ei jättänyt mitään varsinaisia pelkoja, vaikka tietysti asiaa olen yrittänyt mielessäni käydä läpi ja käsitellä. Oma oloni oli läpi synnytyksen luottavainen ja turvallinen, ja olen äärimmäisen kiitollinen Suomen tasokkaalle terveydenhuoltojärjestelmälle sekä synnytystä hoitaneen henkilökunnan ammattitaidolle.

Kokonaisuudessaan näen neljännenkin synnytyksen postiivisessa valossa. Sain toivomani vesisynnytyksen, ja koin olevani synnytyskokemuksessa koko ajan tilanteen tasalla ja aktiivisena osallistujana. Tämä on itselleni tärkeää. Toivoin lääkkeetöntä vesisynnytystä, vaikken missään nimessä ole lääkkeellisiä kivunlievityksiä vastaan tai edes ajattele lääkkeettömän synnytyksen olevan millään tasolla ”parempi suoritus”. Ajattelen, että jokainen synnyttäjä ja jokainen synnytys on erilainen. Omalla kohdallani vain osittain varmasti yksilöllisistä syistä, ja osittain tuuristakin johtuen lääkkeettömät vesisynnytykset ovat olleet synnytyskokemuksina kokonaisuudessaan parhaimpia.

Tärkeintä minulle oli tuntea olevani valmis ja osallistua synnytykseen omalla tavallani. Vaikka kokemukseni ovat olleet positiivisia, ymmärrän hyvin, että jokainen synnytys on ainutlaatuinen, ja jokaisen synnyttäjän tarpeet ja toiveet ovat erilaisia. Olen kiitollinen siitä, että minulla oli mahdollisuus toteuttaa synnytys juuri niin kuin halusin, ja samalla arvostan suuresti terveydenhuollon ammattilaisten tukea ja osaamista, jotka mahdollistivat turvallisen synnytyskokemuksen.