Olen kirjoittanut jonkin verran meidän perheestä, ja jakanut myös sisältöjä meidän häihin liittyen. En kuitenkaan ole tainnut koskaan raottaa meidän rakkaustarinaa sen enempää, joten nyt halusin pyhittää kokonaisen postauksen meidän suhteelle ja erityisesti sen alkutaipaleelle. Näin muutaman vuoden jälkeen on ihana itsekin palata ajatuksissa noihin hetkiin, ja muistella mistä kaikki todella alkoi.
Lue myös: KOLMAS LAPSI TULI TALOON – KUINKA KÄVI PARISUHTEELLE & NELJÄS HÄÄPÄIVÄ
Eletään melko pienellä paikkakunnalla, ja tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus että kaikki lähellekkään samaa ikäluokkaa olevat tuntevat tai vähintäänkin tietävät toisensa. Edes jollain tasolla. Meillä toki M:n kanssa ikäeroa on kahdeksan vuotta, joten ihan samoissa kaveripiireissä ei varsinaisesti olla pyöritty. Ensimmäisiä kertoja nähtiin toisemme kuitenkin jo muutamia vuosia ennen suhteemme alkua. Itse olen kuitenkin joutunut jälkikäteen myöntämään, etten laittanut Mikkoa sen kummemmin merkille. Hän kuitenkin muistaa minut. Toki osasyynä on varmasti se, että nämä ensimmäiset kohtaamiset tapahtuivat omalla työpaikallani jossa en luonnollisestikaan jokaista asiakasta niin tarkasti painanut mieleeni. Tuolloin myös olimme molemmat parisuhteissa tahoillamme.
Kaikki tai ei mitään
Muutama vuosi myöhemmin silloinen suhteeni ei enää tuntunut oikealta. Olin seurustellut koko nuoren ikäni, ja täysi-ikäistymisen jälkeen tuntui ettemme enää katsoneet samaan suuntaan. ietettiin ystävien kanssa ”elämän kesää”, jollaiseksiu kesän 2016 yhdessä nimesimme. Kuukausien kuluessa ja kesän edetessä silloinen suhteeni kariutui toden teolla. Vietin paljon aikaa ystävien kanssa, ja tutustuin heidän kauttaan uusiin ihmisiin. Autuaan tietämättömänä hyvä ystäväni onnistui myös tutustuttamaan minut nykyiseen kumppaniini. Itsehän en tiennyt, että tämän meidän tutustuttamisen taustalla oli jo puolivitsillä heitetty Mikolle ajatusta siitä, kuinka ”tässä olisi uusi emäntä”. Alettiin kuitenkin viettää aikaa yhdessä, ja M tarjosi omaan elämäntilanteeseeni jollain tapaa rauhaa. Pitkään vietettiin aikaa ihan rehellisesti kaveripohjalta, ja etenkin omalla kohdallani kyseessä ei todellakaan ollut rakkautta ensisilmäyksellä. En ajatellut etsiväni suhdetta. Pikkuhiljaa omalla kohdallani kuitenkin havahduin ajatukseen siitä, kuinka hyvin täydennämme toisiamme. Siinä missä minä olen tietyllä tapaa tempperamenttinen ja herkästi innostuva taivaanrannan maalari, osaa M maadoittaa minua sopivasti. Ja siinä missä M on toisinaan hieman verkkaisempi eikä suotta hötkyile, saan minä aikaan liikehdintää.
Suhteeseen ryhtyessämme tiesimme kuitenkin molemmat, että tässä ollaan tosissaan mukana ja annataan kaikkemme. Kaikki tai ei mitään. Ja se, mikä meille molemmille oli kuitenkin alusta asti selvää oli meidän tulevaisuuden suunnitelmien ja unelmien yhteensopivuus. Haaveilimme molemmat perheestä. Asia nostettiin esille jo hyvin varhaisessa vaiheessa, ja puhuimme asiasta paljon ja pitkiä keskusteluja. Nopeasti kuitenkin etenimme jo suunnitteluvaiheesta toteutuksen asteelle, ja tein positiivisen raskaustestin alle puolen vuoden seurustelun jälkeen. Alusta asti teimme tietoisen valinnan, että haluamme rakentaa paitsi yhteistä tulevaisuutta meinä, myös perheenä. Tiesimme, että tässä on hyvä olla. Perhe ja lapset ovat siis varsin alkumetreiltä asti olleet merkittävässä roolissa suhteemme kehittymisessä.
Lue myös: KANNATTAAKO TULLA RASKAAKSI LYHYEN SEURUSTELUN JÄLKEEN?
Valitsisin sut, uudestaan
Nyt, seitsemän vuotta myöhemmin seisomme yhä tässä. Tiiminä. Uskon, että kestävässä parisuhteessa on kyse ennen kaikkea toisen valitsemisesta uudelleen. Joka päivä. Vaivan näkemisestä yhteisen hyvän eteen, ja ennen kaikkea toisen kukoistukseen sitoutumista ja pyyteetöntä arvostusta. En sano, että meidän parisuhde olisi ainaista ruusuilla tanssimista. Ei, en välttämättä aina koe muistavani toista tarpeeksi. Mutta koen kuitenkin, että meillä on asiat hyvällä mallilla ja käsissämme jotain, mistä haluamme molemmat pitää kiinni.
Parisuhde on jatkuvaa vuorovaikutusta ja tasapainoilua. On tärkeää kuunnella toista ja ilmaista itseään rehellisesti ja avoimesti. Kertoa toiveistaan. Kommunikaation merkitystä ei voi koskaan korostaa liikaa. Tunteiden ja tarpeiden jakaminen avoimesti auttaa kumppaneita ymmärtämään toisiaan paremmin ja vahvistaa sitoutumista. Vaikka olemmekin me, on meillä on myös omat tarpeemme ja identiteettimme. On tärkeää pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan, mutta samalla antaa tilaa myös kumppanille tehdä sama. Arjen kiireissä korostuu myös vahvasti se, että rakkaus on myös kykyä antaa anteeksi ja kasvaa yhdessä kohtaamistaan haasteista. Konfliktit ja pettymykset ovat osa jokaisen ihmissuhteen dynamiikkaa. On tärkeää oppia antamaan anteeksi ja oppimaan virheistämme. Ennen kaikkea ajattelen, että rakkaus ja parisuhde ovat jatkuvaa kasvun ja oppimisen prosessia. Emme koskaan ole valmiita, emme yksin emmekä yhdessä. Matka voi olla joskus haastava, mutta olemme valmiita tekemään töitä sen eteen. Yritän myös muistaa, että suhde on yhtä paljon antamista kuin vastaanottamista, ja se vaatii sitoutumista, rehellisyyttä ja avoimuutta.
Parisuhde antaa meille mahdollisuuden tulla paremmiksi versioiksi itsestämme ja löytää syvemmän merkityksen elämällemme. Se on matka, joka voi kestää ikuisesti, jos olemme valmiita kulkemaan sen yhdessä kumppanimme kanssa. Jokainen päivä parisuhteessa on mahdollisuus tehdä rakkaudesta ja yhteydestä vieläkin vahvempaa.
”Me selvittiin, tähän kaikki kiinni laitettiin
ku samaan suuntaan lähdettiin, oli vielä tyyntä
Me selvittiin, vaikka vuodet saivat horjumaan
Mä valitsisin sut uudestaan, uudestaan”
2 Comments
Niin kauniisti kirjoitettu! 🙂 Susta jotenkin huokuu äitiyden ja parisuhteen ja itsestään huolehtimisen tasapaino! 🙂
Oi kiitos paljon! 😍