Miksi lapset aiheuttavat ärsytystä? Erityisesti julkisilla paikoilla toisinaan tuntuu, että lapset eivät saisi kuulua eivätkä näkyä. Olen itse kolmen pienen lapsen äiti, ja haluan käsitellä tätä aihetta vertaistuellisesta näkökulmasta. Samalla kunnioitetaan muiden tunteita ja pyritään ymmärtämään lapsivihaa paremmin.
Ennen kuin sukellamme syvemmälle, haluan jakaa artikkelin, joka toimii pohjana tämän keskustelun ymmärtämiselle, sen pääset lukemaan tästä.
Lapsiviha ja sen taustalla olevat syyt
Varmasti jokainen vanhempi on jollakin tasolla joutunut kohtaamaan lapsivihaa, niin surulliselta kuin se kuulostaakin. Olen itse sikäli onnellisessa asemassa, että omalla kohdallani konkreettisimmat havainnot aiheen tiimoilta ovat liittyneet lähinnä vauva-aikaan ja julki-imetykseen. Olen siis saanut vihamielisiä katseita ja silmien pyörittelyitä imettäessäni vauvaa julkisilla paikoilla. Valitettavasti se vauvan nälkä ei kuitenkaan katso aikaa eikä paikkaa, ja etenkin useamman lapsen kanssa usein se helpoin vaihtoehto vain yksinkertaisesti on ruokkia vauva juuri siinä ja silloin kun nälkä yllättää.
Viime päivinä olen kuitenkin saanut lukea somesta toinen toistaan surullisempia tarinoita lapsiin kohdistuvasta vihasta ja epäasiallisesta käytöksestä. Lapset ovat saaneet jopa osakseen huutoa ja syytöksiä tuntemattomilta ihmisiltä osoittaessaan tunteitaan julkisella paikalla.
Useinkaan lapsiviha ei välttämättä tarkoita, että joku vihaa itse lasta. Sen sijaan kyse on tunteista, joita jotkut ihmiset saattavat kokea lasten käytöksen ja äänen kuulemisen suhteen. Julkiset paikat, kuten ostoskeskukset tai julkiset liikennevälineet, ovat usein meluisia ja kiireisiä paikkoja. Lapset ovat luonnollisesti uteliaita ja energisiä, ja heidän äänekäs käytöksensä saattaa tuntua ylivoimaiselta jo valmiiksi stressaantuneille aikuisille. Mielestäni on kuitenkin aikuisen tehtävä muistaa oma asemansa suhteessa lapseen tilanteessa. Siinä, missä lapsi vasta harjoittelee tunteidensa säätelyä ja käsittelyä sekä vaikkapa sitä julkisissa liikennevälineissä kulkemista, tulisi aikuisen kyetä jo hillitsemään tunteenpurkauksensa ja ennemmin toimia esimerkkinä lapselle. Toki on myös hyvä ymmärtää, että jokainen meistä kohtaa erilaisia haasteita elämässään. Ihmiset, jotka kamppailevat omien asioidensa kanssa, saattavat olla herkempiä reagoimaan ärsytyksellä ympärillään oleviin ääniin ja tapahtumiin, mukaan lukien lasten äänet. Siitäkin huolimatta, edelleen aikuisen tehtävä olisi kyetä tarkastelemaan ja käsittelemään omia tuntemuksiaan.
Miksi lapset aiheuttavat erityisesti ärsytystä julkisilla paikoilla?
Julkinen tila tuo oman haasteensa lasten kanssa liikkumiseen. Monet vanhemmat yrittävät parhaansa mukaan pitää lapset rauhallisina ja käyttäytyvänä, mutta aina se ei ole helppoa. Usein ajatellaan, että lapset ja heidän tunteensa eivät saisi näkyä tai kuulua. Kuin esimerkiksi kiukutteleva lapsi olisi selvä merkki huonosta kasvatuksesta ja suorastaan kelvottomasta vanhemmasta. Julkiset paikat edellyttävät usein käyttäytymissääntöjen noudattamista. Aikuisten ja lasten tarpeet saattavat kuitenkin olla ristiriidassa, mikä voi aiheuttaa konflikteja ja ärsytystä. Mutta ihan rehellisesti; kuka meistä vanhemmista muka toivoo lapsensa käyttäytyvän huonosti tai kiukuttelevan julkisella paikalla? Niimpä, en minä ainakaan. Lapset kuitenkin ovat keskeneräisiä, ja heille pitäisi suoda turvallinen ympäristö harjoitella tärkeitä taitoja, kuten myös niitä paljon puhuttuja tunnetaitoja. Itseään ilmaiseva ja tunteitaan näyttävä lapsi ei millään tasolla ole automaattisesti merkki huonosta kasvatuksesta.
Kun kohtaamme ärsytystä lasten läsnäolosta julkisilla paikoilla, on tärkeää muistaa, että olemme kaikki ihmisiä tunteinemme. Samalla tavoin kuin lapset opettelevat käyttäytymistapoja, me aikuisetkin voimme oppia käsittelemään omia tunteitamme rakentavalla tavalla. Kärsivällisyys, ymmärrys ja avoimuus voivat auttaa meitä kohtaamaan myös lapsia paremmin. Olemalla tietoisia omista tunteistamme ja harjoittamalla empatiaa muita kohtaan, voimme luoda ymmärrystä ja yhteisymmärrystä lasten ja aikuisten välille.
Muistakaamme, että jokainen perhe ja jokainen lapsi on ainutlaatuinen. Toisten vanhempien tukeminen ja ymmärtäminen auttavat meitä rakentamaan positiivisempaa ympäristöä niin lapsille kuin aikuisillekin. Yhdessä voimme jakaa ilot ja haasteet, jotka liittyvät vanhemmuuteen, ja kasvattaa ymmärrystä sekä lasten että muiden aikuisten tarpeita kohtaan.
3 Comments
Kävin lukemassa tuon Ylen jutun ja tuli kyllä tosi pahamieli! Olen minäkin jonkun kerran saanut katseita lasten kanssa liikkuessa, mutta en muista että olisi koskaan ikävästi kommentoitu. Mutta silti, myös minä huomaan stressaantuvani julkisissa paikoissa, siitä ettei lapset ehkä jaksa käyttäytyä tarpeeksi hyvin – mitä se sitten ikinä edes tarkoittaa.
Hyvä muistutus taas itsellekin, etten vain etukäteen itse pelkäisi muita aikuisia jo lapseni puolesta.
Toi juttu herätti kyllä paljon ajatuksia, ja tosi paljon on sen jälkeen saanut lukea ikäviä juttuja aikuisten suhtautumisesta lapsiin. Itse onneksi olen myös päässyt yllättävän vähällä..
Joo ajatuksia tuli kyllä niin paljon, että mun piti jatkaa tätä ajatuksen juoksua vähän enemmänkin, huuups 😀 https://www.sangynalla.fi/2023/08/pelkaan-lapsivihamielista-asennetta.html