Vihdoin ja viimein yhdeksän kuukauden odotus palkittiin, kun torstaina 9.11 raskausviikolla 40+4 näki meidän pieni täydellinen prinsessamme päivänvalon kello 19.28. Tahdoin tulla jakamaan teille nämä kuvat ja synnytyskokemukseni. Synnytys meni alkuvaikeuksien ja pitkittyneen latenssivaiheen jälkeen hyvin, ja koko perhe voi oikein hyvin.
Synnytys lähti käyntiin varsin hitaasti sunnuntain ja maanantain välisenä yönä vielä melko harmittomilla 10min välein tulleilla supistuksilla jotka kuitenkin aamuun mennessä helpottivat. Tiistaiyönä ne kuitenkin palasivat, ja toivat mukanaan pahoinvoinnin. Mikään ruoka tai juoma ei pysynyt sisällä, eikä lepäämisestäkään tullut mitään kun makuuasennossa ei yksinkertaisesti pystynyt olemaan laisinkaan.
Keskiviikon neuvolakäynnillä olo oli hutera, ja hoitaja käski seurata verenpaineita, koittaa levätä ja saada edes jotakin nestemäistä pysymään sisällä tai vaihtoehtoisesti olisi lähdettävä tiputukseen terveyskeskukseen. Iltaan mennessä olo oli jo varsin tukala, mutta tässä vaiheessa en enää jaksanut kellottaa supistuksia sillä tuntui että ilman sairaalloista väsymystä ja pahoinvointia olo olisi vielä siedettävä joten en uskonut synnytyksen todella olevan käynnissä.
Yö meni maksimissaan muutaman minuutin lepopätkissä ja aina supistuksen tullen oli sännättävä ylös. Yö meni ravatessa sohvan, suihkun ja keinutuolin väliä kauratyynyn kanssa. Suihkussa huomasin jalkojen olevan melko turvonneet ja päätinkin soittaa synnärille varmuuden vuoksi. Käskivät käydä neuvolassa näytillä mikäli vointi antaa myöten tai tulla sairaalaan. Päätettiin sitten lähteä käymään näytillä siinä toivossa että saisi edes vahvempaa kipulääkettä että voisi kerätä vielä hetken voimia.
KOKS:iin päästyämme joskus aamulla 8-9 aikoihin päästiin todella nopeasti käyrille, johon piirtyi todella nätisti vauvan sydämen sykkeet sekä säännölliset supistukset. Lääkärin tutkimuksessa ilmeni itselleni yllätyksenä että lapsivettä oli alkanut tihkumaan, ja paikat olivatkin jo 4cm auki. Kello 11 aikoihin siirryimmekin sitten suoraan lääkärin luota synnytyssaliin jossa sain ilokaasun sekä suun kautta otettavaa kipulääkettä. Olo helpotti ja pystyin torkkumaan keinutuolissa.
Kello 13.10 päätin kokeilla josko pystyisin vihdoinkin hetken lepäämään makuuasennossa, mutta heti sänkyyn päästyä olo oli aivan kamala ja oli pakko nousta samantien ylös. Samassa sitten menikin lapsivedet. Kätilö ehdotti epiduraalin laittoa sillä anestesialääkäri oli pian tulossa osastolle muutenkin. Alkuperäisistä ajatuksistani huolimatta päätin myöntyä, vaikka vielä supistukset eivät tuntuneet kipeältä vaikka ilokaasu olikin todella miedolla. Pelkäsin monen päivän valvomisen kostautuvan voimien loppumisena mikäli kivut kävisivät liian koviksi. Tässä vaiheessa oli ehdottomasti synnytyksen inhottavin osuus, sillä makuullaan olo tuntui edelleenkin todella pahalta ja jouduin odotella anestesialääkäriä kylkiasennossa tunnin verran.
Kello 16 aikoihin alkoi olla jo kova nälkä, sillä en ollut tosiaan maanantaipäivän jälkeen saanut juurikaan syötyä. Salissa minulle oli jo tiputettu ravintoliuosta, mutta tässä vaiheessa sain myös hieman välipalaa. Sen jälkeen laitettiin lisäannos epiduraalia ja kello 17 aikoihin kohdunsuu oli 9cm auki.
18.00 aikoihin kätilö laittoi vielä yhden lisäannoksen epiduraalia. Edelleenkään supistukset eivät tuntuneet niin kivuliailta mitä olin etukäteen ajatellut, mutta tässä vaiheessa paineen tunne alkoi olla jo melkoinen. 19.05 pääsin vihdoin ponnistamaan, ja se sujui mallikkaasti vaikkei supistuksia juurikaan tuntunut, ainakaan samanlaisina kuin avautumisvaiheessa. Kello 19.28, kaksi minuuttia ennen kätilöiden vuoron vaihtoa sitten meidän prinsessa syntyi mitoin 53cm ja 4018g ♥
Kaikenkaikkiaan synnytys oli todella mieluisa kokemus, ja olo heti synnytyksen jälkeen varsin hyvä. Taisinkin vitsailla kätilöllekkin jotain kotiin lähtemisestä. Synnytyksen jälkeisenä päivänä ja vielä hieman lauantainakin olo oli hieman huonompi, johtuen varmaan syömättömyydestä ja pitkästä valvomisesta ja minulle tiputettiinkin sekä ravintoliuosta että pahoinvointiin lääkettä. Olo kuitenkin koheni hyvin, ja sunnuntaina pääsimmekin jo kolmen päivän ikäisen neidin kanssa kotiin harjoittelemaan vauva-arkea ♥
