”Ei minulla ole aikaa olla vihainen. Kahdeksan- tai yhdekäntoista lata, jotka pitää pestä, panna vuoteeseen, riisua ja pukea, syöttää, niitää ja Mörkö ties mitä kaikkea. Ei, nuori ystäväni, minulla on aina hauskaa!” -Tove Jansson – Muumipapan urotyöt  Olen kiitollinen siitä, että reilu vuosi sitten sain tietää odottavani syntyväksi tuota pientä ihmettä. Ihmettä, joka syntyessään teki minusta äidin, meistä perheen ja samalla opetti meille valtavan paljon. Ja opettaa edelleen, enkä usko että se oppiminen loppuu milloinkaan. Pieni lapsi on maailman kaunein asia. Niin hento ja viaton, täynnä elämäniloa. Pieni lapsi huokuu itsevarmuutta, uteliaisuutta sekä luottamusta. On maailman hienoin tunne olla toiselle niin tärkeä, maailman arvokkain. Koko maailma. On hienoa toimia lapsen…

Postaus sisältää affiliate-linkkejä Jo ennen Sofian syntymää minulla oli muutama toive mielessäni liittyen vauvan ruokailuun.  Tavoitteenani oli WHO:n suositusten mukainen 6kk täysimetys. Meillä häämöttää kuuden kuukauden ikä, joka tulee täyteen 9.5. Tämä tarkoittaa sitä, että pikkuhiljaa olisi aika suunnitella kiinteiden ruokien aloittamista. Ennen Sofian syntymää luin myös paljon lapsen ruokailuun liittyvistä asioista. Minua kiinnosti kovasti möys ”baby-led weaning” eli vapaasti suomennettuna sormiruokailu. Käytännössä kyse on kuitenkin enemmän lapsentahtisesta kiinteiden aloittamista lapsen päättäessä minkä verran mitäkin tarjottua ruoka-ainetta syö. Koin tärkeäksi nimenomaan lapsen ehdoilla etenemisen, mutta lisäksi ainakin vielä koen sormiruokailun myös tavallaan arkea helpottavana vaihtoehtona. Miksi tehdä lapselle erikseen omat ruoat ja vielä syöttää ne, kun lapsi pystyy myös alusta…

Bongasin Insta Storien puolella paljon pyörineen this or that tyyppisen postauksen viime viikolla Emmin blogista. Minusta tälläiset yksinkertaiset blogihaasteet on mukavan kevyttä luettavaa, ja itseäni ainakin kiinnostaa kurkkia mitä ihmiset valitsevat.  Kumman vaihtoehdon itse valitsisit alla olevista sanapareista? Suihku aamulla vai illalla? Kaupungin ydin vai luonnonläheisyys? Kirkkaat vai neutraalit värit? Outo vai typerä? Kevät vai syksy? Minttu vai kaneli? Suunniteltu vai extempore? Leffa kotona vai teatterissa? Espresso vai latte? Kysymysten esittäjän vai vastaajan rooli? Halit vai pusut?  Tulinen vai mieto ruoka?  Nahka vai pitsi? Ylipukeutunut vai alipukeutunut? Kokemus vai mukavuus? TV sarjat vai elokuvat? Rock– vai countrymusiikki? Punaviini vai valkoviini? (Molemmille on paikkansa, mutta sanotaan valkkari!) Yksin vai yhdessä työskentely? Uiminen vai rannalla makoilu? Pikaruoka vai kunnon ravintola? Perunasalaatti vai pastasalaatti? Parilliset vai eriparisukat? Tanssiminen vai laulaminen?  Puhelin vai netti?     

Hiemankaan lapsiperheisiin liittyvistä asioista kiinnostuneet eivät varmaankaan ole voineet välttyä informaatiolta liittyen tänä viikonloppuna järjestettäviin lapsimessuihin. Monen muun äidin tavoin minäkin otin tänään eilisistä jahkailuistani huolimatta suunnakseni Helsingin messukeskuksen ja lapsimessut. Olin luonnollisesti messuilla ensimmäistä kertaa, mutta rohkenen epäillä että viimeiseksi kerraksi tämä ei suinkaan jäänyt! Olin pelipaikoilla aamulla jo heti messujen starttaamisen jälkeen noin puoli kymmenen maissa. Ja en voisi tyytyväisempi ajoitukseeni olla! Aluksi kiertely oli mukavan leppoisaa vaunujenkin kanssa, mutta ennen puolta päivää alkoi porukkaa olla paikalla jo todella paljon ja vaunujen kanssa liikkuminen tuntui varsin haastavalta. Näytteilleasettajiahan näiltä messuilta löytyy joka lähtöön. Käytännön näkökulmasta tärkeimpinä mainittakoon Imetyksen tuki ry:n imetyspiste sekä Liberon vaipanvaihtovarikko. Oman havainnointini perusteella ehdoton…

Eilen meillä oli edessä se vähemmän innolla odottamani asia vauva-arjessa. M haki tuttuun tapaansa Sofian aamupalapöytään minun jäädessä vielä hetkeksi torkkumaan sänkyyn. Vaan pian M tulikin neiti sylissään takaisin makuuhuoneeseen todeten, että Sofialla on nuha ja yskä. Voi ei! Ollemme olleet varsin onnellisessa asemassa, sillä meidän perheessä ei olla vielä suuremmin vauva-aikana sairastettu, ainakaan niin että Sofia olisi oireillut. Vaan nytpä se flunssa sitten tarttui Sofiaankin. Onneksi ainakaan toistaiseksi ei tosin ole ollut lämpöä ja Sofian vointi on muutenkin täysin normaali. Ruoka maistuu ja nukkuminenkin sujuu ongelmitta. Täytyy vaan, toivoa, että selvitään näin vähällä eikä oireet pahene! Tänä aamuna herätessäni myös oma oloni oli flunssainen, mutta minullakaan ei onneksi vielä…